Prejudice, the child of ignorance

Arvoisat mustat, valkoiset, heterot, biseksuaalit, homot, lesbot, lyhyet, pitkät, lihavat, laihat, rikkaat ja köyhät! Kävin eilen elokuvissa katsomassa tuoreen suomalaisen elokuvan nimeltä Leijonasydän, jossa uusnatsi rakastuu naiseen, jolla on tummaihoinen poika. Tänään köyhä keskikokoinen valkoinen hetero kirjoittaa teille kyseisen elokuvan innoittamana aiheista erilaisuus ja ennakkoluulot. 

Ennakkoluuloisen silmäni avautuivat, kun olin 16. Saatoin isoskoulutukseni loppuun ja hain innoissani ensimmäistä kertaa isoseksi rippileirille. Hain samalle leirille kuin parhaat ystäväni, sillä halusin viettää ikimuistoisen leirikokemuksen juuri heidän kanssaan. Toivomustani ei toteutettu, vaan minut sijoitettiin leirille aivan eri isosten kanssa. Olin todella pettynyt ja ajattelin leirikesäni olevan pilalla: en todellakaan pitänyt muista isosvalinnoista. (Jälkeenpäin on selvinnyt, että tunne oli molemminpuolinen. Tai siis, paremman sanan puutteessa: kaikinpuolinen.) Yksi isosista oli hiljainen tyttö, joka käveli erikoisesti. Yksi poikamainen tyttö, joka pukeutui mielestäni oudosti. Yksi ärsyttävä tyttö, jolla ei ollut paljon ystäviä ja yksi äänekäs poika, jota pidin huomionhakuisena. 

Heistä tuli läheisiä ystäviäni.

Olin tuntenut jokaisen heistä jo vuosia: he kävivät kanssani samaa koulua, osa jopa samoilla tunneilla. Tiesin heidän nimensä, perheenjäsenensä, harrastuksensa, koulumenestyksensä ja maineensa. Tiesin heistä paljon kaikkea. Luulin tietäväni kaiken tarpeellisen, mutta olin väärässä. Kahdeksan päivän rippileirin aikana silmieni edessä avautui uusi maailma. (Dramaattista, vai mitä? DAN-DAN-DAN-DAAAAA.)

Konfirmaatio 2010

Hiljainen tyttö osoittautuikin hullunkuriseksi, äärettömän huumorintajuiseksi ja avoimeksi ihmiseksi. Poikamainen tyttö osoittautui rohkeaksi ja rehelliseksi ihmiseksi, jonka ymmärrys on laaja sekä maailmaa että ihmisiä kohtaan. Ärsyttävä tyttö osoittautui omille ajatuksilleen uskolliseksi jääräpääksi, jolla on taitavat kädet ja lämmin sydän. Äänekäs poika osoittautui sekä fiksuksi ja ajattelevaiseksi nuoreksi mieheksi että hyväsydämiseksi ystäväksi. 

Leirin jälkeen jatkoimme tiiviisti yhteydenpitoa ja yhdessäoloa. Olen onnekas, kun sain mahdollisuuden tutustua heihin: he ovat antaneet ja opettaneet minulle niin paljon, etten tiedä miten sen kertoisin. 

Hmm. 

Ennakkoluuloton, suvaitsevainen, ymmärtäväinen. Näillä sanoilla luonnehdin itseäni helposti. Kannatanhan minä tasa-arvon toteutumista jokaisessa mahdollisessa asiassa! Onhan minulla nykyään paljon erilaisia ja erikoisia ja outoja kavereita! Olenhan itse outo ja kummallinen!

Perseelleni istahdettuani ja hetken kansanomaisesti sanottuna funteerattuani, tajuan kuitenkin olevani sitä yhä. Ennakkoluuloinen. Puuf. Teen yleistäviä päätelmiä salamannopeasti ja täysin hatarin ja perusteettomin syin. Varakkaista ja menestyvistä ihmisistä saatan ajatella pelkästään äänensävyn tai yhden ilmeen perusteella: ahne, itsekäs, häikäilemätön. Poikkeavan näköiseen saatan suhtautua vähä-älyisempänä. 

Onneksi tiedostan itsessäni koko ajan paremmin tämän suunnattoman typeryyden, jota myös ennakkoluuloisuudeksi kutsutaan. Kuka tahansa voi yllättää.

“I don't care if you're black, white, straight, bisexual, gay, lesbian, short, tall, fat, skinny, rich or poor. If you're nice to me, I'll be nice to you. Simple as that.”
- Eminem