Tervehdys vuosi 2014! Tervehdys te kaikki!
Jouluna vietin paljon aikaa kotona perheen ja koirien kanssa, mutta ehdin näkemään myös monia ystäviä. Kävin kahdesti ravintolassa, kerran elokuvissa ja useammissakin illanistujaisissa. Aika kului kieltämättä mukavasti, mutta en tänäkään vuonna välttynyt joulumasennukselta. Joka joulu se tulee, toisinaan kevyemmin ja toisinaan rankemmin, mutta aina se tulee. MA-SEN-TAA.
Olin jo kirjoittamassa "en tiedä miksi, mutta aina se tulee", mutta sitten tajusin, että kyllähän minä tiedän mistä se johtuu!
Joulu on ihana iloinen juhla. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Miksi kukaan olisi silloin masentunut? No, siksipä juuri! Joulu on niin 100-prosenttisen täyteen latautunut hyvää mieltä ja iloa, että oikein pyörryttää. Jos itsellä on jokin vinossa tai vain yleisesti ei ole joulumieltä, syntyy ikävä ristiriita oman olon ja ympäristön välille. Pitää hymyillä ja nauraa, ettei pilaisi toisten joulumieltä. Minulle tästä syntyy tukehtunut olo ja masennus.
Kuten varmasti monella muullakin, meidän perheellämme on tapana viettää joulu perheen ja sukulaisten kanssa. Jouluaatto kuluu jokseenkin samalla kaavalla vuosittain: jouluruokailu, lahjojen jakaminen, joulusauna ym. jouluperinteet kuuluvat päivän ohjelmaan. Jouluaatto on jotenkin niin pyhä päivä, ettei silloin voi tehdä ihan mitä vaan. Ja sekös minua taas ahdistaa. Yleensä juuri jouluisin tajuan sen, kuinka tärkeää minulle tosissaan on vapaus ja valta hallita omaa aikaani ja omia tekemisiäni. Jouluna ei lenkkeillä, eikä mennä kuntosalille. Jouluna ei vuokrata leffoja ja tilata kotiin pizzaa. Jouluna ei voi viettää pyjamapäivää koko päivän sängyssä nukkuen tai lähteä extempore-reissulle. Minusta se, että vuodessa on muutama päivä, jolloin ei saa tai ei voi tehdä jotain, on ahdistavaa. Melko lievästi mutta kuitenkin. En minä sentään jouluisin ota rauhoittavia ja itkeskele itseäni uneen, mutta ahdistaa yhtä kaikki. Se, että pitää olla iloinen ja tehdä tiettyjä asioita.
 |
| Jouluminä ja siskon koira :) |
MUTTA älkää ymmärtäkö väärin, kyllä minulla oli ihana ja lämmin joulu ♥ Eikä edes masentanut yhtä paljon kuin yleensä jouluisin, heh! Kirjoitin tämän tekstin näin hieman jälkeenpäin etten pilaa kenenkään jouluiloa tartuttamalla angstiani. Taas yksi asia mitä en VOINUT tehdä.. Murrrr..
Today is the first page of a 365 page book. Let's write a good one!
Ruusun saatuani siirryimme Antin ja muiden juhlijoiden kanssa Tykistökasarmille. Siellä meille daameille oli varattu muutama tupa laittautumista varten. Ne kaikki olivat täynnä kauneuspöytiä ja peilejä, mutta oli työn ja tuskan takana löytää itselle jokin peilin kulma, josta itsensä juuri ja juuri näkisi. Meikkaaminen oli siis hieman vaivalloista, olisinpa ottanut oman peilin mukaan! Lopulta kuitenkin sain luomeni vihreiksi ja huuleni punaisiksi ja saatoin poistua touhuilevien naisten seasta. Tai no, olihan sinne muutama upseerioppilaskin eksynyt avustamaan daamiaan, esim. pitelemään käsipeiliä.
Kasarmille palattuamme joimme kahvit ja minä vaihdoin juhlamekon ja oheishärpäkkeet ylleni. Jouduin vähän väliä parantelemaan kosteassa ilmassa kärsinyttä kiharakampaustani. Valmistauduttuani lähdimme Muonituskeskukseen nauttimaan juhlapäivällistä, joka sisälsi kermaperunoita, paahtopaistia ja punaviinikastiketta, yrttimaustettuja kasviksia, fetasalaattia, leipää ja suklaamoussea. Valitettavasti itseltäni katosi päivällisen aikana ruokahalu. Arvelen, että se johtui siitä, kun edeltävä yö valmistautumisineen ja kuudelta aamulla lähtevine busseineen oli hieman hektistä ja stressaavaa. Stressi vie minulta hetkessä ruokahalun tipotiehen! Onneksi sain kuitenkin melko hyvin syötyä, minkä jälkeen siirryimme päärakennukseen odottelemaan juhlan alkua.
Loppuilta kului nopeasti esim. pääesiintyjä Sannin keikkaa seuratessa, oleskelutiloissa ihmisten kanssa jutellessa ja loppuillan Speksissä. Speksi on illan huipennus, joka koostuu upseerioppilaiden näyttelemistä sketseistä, jotka kertovat upseerioppilaan arjesta RUK:ssa. Ne olivat ihan tajuttoman hauskoja ja minäkin nauroin katketakseni, vaikken kaikkia upseerioppilaiden inside-juttuja tietenkään ymmärtänyt. Speksin jälkeen, noin 00.30, haimme matkatavaramme ja suuntasimme bussilla Vantaalle, jossa hotelli sijaitsi. Aika kivat juhlat!
