This is how we do it

(Tää on ranskaksi, mutta videon idean varmasti ymmärtää, vaikka kieltä ei osaisikaan!)

50 tuntia junassa tekee hyvää sielulle

http://www.samppalinna1.blogspot.fi/

Olin tänä kesänä reilaamassa erään ystäväni kanssa. Kiersimme reitin Tanska - Alankomaat - Saksa - Itävalta - Italia - Slovakia - Puola. Yllä linkki blogiin, jota pidimme aktiivisesti reissullamme. Juttu on väsynyttä ja kirjoitettu hutiloiden lähinnä siihen tarkoitukseen, että läheisemme pysyvät kartalla siitä missä päin maailmaa parhaillaan menemme ja mitä teemme. Siitä huolimatta, suosittelen lukemaan jos reilaus vähänkään kiinnostaa! Postauksista saa ainakin aidon kuvan meidän touhuiluista ja hyviä tosielämän esimerkkejä reilaamisesta. JA HUOM, vakuutan, että postaukset käyvät reissun edetessä selkeämmiksi ja järkevämmiksi, ensimmäiset postaukset ovat suoranaista scheissea ♥

Mahti reissu! ♥ 

Kirjoittelen myöhemmin enemmän omia ajatuksiani tämän kesän reilireissusta (näin jälkikäteen matkaa muistellen), kun kirjoitan postauksen matkustamisesta ja tekemistäni reissuista.

(Blogin nimi oli hetken mielijohde, kuten blogi itsekin. Feel free to laugh.)

Rakkaudesta musiikkiin. Ja hiljaisuuteen.

Olin edellisviikolla brittiyhtye Hurtsin keikalla ja siitä lähtien olen hautonut ajatusta musiikkiaiheisesta kirjoituksesta. Nyt kun olen viettänyt koko päivän kotona rauhallisissa tunnelmissa on minulla vihdoin sopivasti aikaa ja mielen rauhaa kirjoittaa aiheesta.

Heti alkuun on myönnettävä, että minä en kuuntele paljon musiikkia. Tosiaan, en kuuntele! Kaupungilla näkee todella paljon ihmisiä, jotka kuuntelevat kuulokkeistaan radiota ja soittolistojaan, mutta minä en ole yksi heistä. Se ei johdu siitä, ettenkö pitäisi musiikista. Pidän minä ja PALJON ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ mutta toisinaan pidän enemmän hiljaisuudesta. 

Kun kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä silmät kiinni omassa sängyssä myöhään illalla. Yleensä rauhallista, syvää musiikkia. Kuuntelen paljon instrumentaalista sekä sellaista, jossa sanoitukset ovat pienessä osassa, sillä samastun kappaleissa itse musiikkiin, en juurikaan lyriikoihin. Mieluummin kuuntelen instrumentaalisia kappaleita ja sanoitan niitä itse mielessäni. Todella harvoin löydän kappaleita, joiden sanoitukset kuvaavat omia ajatuksiani ja tunteitani osuvasti. Hyvät lyriikat ovatkin sitten hyviä isolla H:lla ja vaikuttavia isolla V:llä! Pääasiassa kuitenkin tahdon luoda kuulemani perusteella mieleeni ihan omia kuvia, viedä musiikin tarinaa eteenpäin omalla tavallani. 

Uskon, että jokainen haluaa kuunnella sellaista musiikkia, joka kuulostaa omalta sisäiseltä itseltä. Sellaiselta, jolta oma keho ja jolta omat ajatukset kuulostaisivat, jos ne olisivat musiikkia. 

Miltä sinä kuulostat? Minä kuulostan tältä:

Myös hiljaisuus kuulostaa hyvältä.
Kokeile.

En tahdo kirjoittaa sinusta

en tahdo kirjoittaa sinusta enää runoja

sillä olet minulle muisto

vain kivusta ja hulluudesta

joskus luulin, luulin niin

silloin luulin

rakkaudesta

en ole sinulle edes ilmaa

en ole sinulle mitään mitä tarvitset

kävelet lävitseni huomaamatta mitään

tuntematta lämpöä

nosta kilpes!

sulje arpes!

en tahdo kirjoittaa

sinusta

enää

runoja.

(fulminate, 2011)

The one and only, Ritis

Googletin Ritakadun ja löysin tämän. Täydellistä! ♥

Kysyin kämppikseltäni toivepostausta ja hän vastasi kuin apteekin hyllyltä: Ritis. Ritis eli Pyhä Ritakatu. Tämänhetkinen olinpaikkamme, sielumme koti kultainen.

Muutin Ritikselle kahden kaverini kimppakämppään suorittaakseni opintopisteitä avoimessa yliopistossa ja nopeasti hain ja sain myös töitä. Muutostani on kulunut pian kaksi kuukautta, joten olen jo tovin ehtinyt seuraamaan elämää täällä opiskelijan puhtoisessa paratiisissa. Jo ensimmäisenä yönä sainkin esimakua tulevasta! Alakerran bileiden äänten hiljennyttyä alkoi musiikin pauhaamista kuulua kerrosta ylempää. Keskellä viikkoa. Nyt olen jo tottunut tähän jatkuvaan elämisen meininkiin ja meteliin ja olen oikeastaan tykästynyt siihen, että paikka on niin rento ja elämänmakuinen. Yhteisöllisyyttä ei todellakaan puutu: onhan meillä Facebookissa jopa oma ryhmä, Ritisklubi!

Olemme ystävystyneet monien naapuriemme kanssa. Alakertaa kutsumme leikillämme Helvetiksi, koska siellä on aina rajut bileet ja itsekin sisällä käytyämme olemme voineet todeta kaljatölkkien ja pizzalaatikoiden täytteisen sisustuksenkin muistuttavan itse Manalaa. Yläkerran asukit sitten taas ovat luonnollisesti Taivaan poikia, mikä johtuu osittain yläpuolellamme asuvasta Pietarista. Naapureinamme on myös paljon kämppisteni luokkakavereita sekä muutama insinööriopiskelija, joiden kanssa pidämme toisinaan viinanhuuruisia lettukestejä.

Naapurit ovat mahtavia, mutta mahtavimpia ovat omat kämppikseni. Kahden kuukauden aikana olemme täydellisesti välttyneet yhteenotoilta ja riidoilta (koputan puuta). Meillä on aika selvät pelisäännöt esimerkiksi tiskivuorojen kohdalla ja olemme jakaneet sekä jääkaapin että kuiva-ainekaapin hyllyt keskenämme niin että emme vahingossa syö toistemme ruokia. On ihan parasta, kun huonon päivän jälkeen voi tulla kämpille ja jutella kämppisten kanssa kuluneesta päivästä ja höpötellä niitä näitä ja tehdä vaikka jotain ruokaa. On kivaa, että on seinän takana kavereita, joilta voi pyytää välitöntä apua tai neuvoja tai vaikka lainata paitaa tai pyytää laittamaan hiukset illan bileitä varten. Kaiken A ja O on se, että pyrimme olemaan puuttumatta toistemme asioihin ja huolehdimme yhdessä yleisestä viihtyvyydestä. Yksin saa olla kun omaa rauhaa tarvitsee, mutta on hyvä tietää, että hyvää seuraa saa sekunnissa! Tätä on meidän kimppakämppäily.

Illat ritiksellä, ritisläiset ja kasarimusiikki. Parasta. Täällä on hyvä elää ja olla! 

Kuulumisia

Lettikiharat synttärijuhlinnan kunniaksi!

Kahden viikon hiljaisuuden jälkeen on aika palata bloggaamisen äärelle, ja huh mitä kaikkea lokakuun loppupuolella ehtikään tapahtua! Juhlin useampaan kertaan railakkaissa merkeissä (esim. kämppikseni syntymäpäiviä ♥), osallistuin ensimmäistä kertaa yliopiston tenttiin HUI ja saimme kämppäämme kylään lukiokavereitamme, jotka toivat itsensä lisäksi rakkaan Yamahan takaisin luokseni. Ah! 

Kuun lopulla aloitin myös yliopistolla uusia opintojaksoja, kuten luentateatterin ja äänihäiriöiden kurssin, joiden ohella olen käynyt tavanomaisesti töissä. Tavallisten työvuorojen lisäksi osallistuin Unicefin e-laskukoulutukseen, sillä suoraveloituksen poistuminen muuttaa kuukausitukijoiden rekrytointia ja feissaukseen tulee uusia haasteita, mutta onneksi uuden lahjoitustavan testaaminen ja omaksuminen on sujunut hyvin ja tuonut kivaa vaihtelua työhön! Kiirettä on siis pitänyt ja olenkin muutaman kerran saanut lähteä pitkän luentopäivän jälkeen suoraan töihin, huhhuh! Mutta onhan se kiva saada välillä jotain ihan oikeasti aikaan. 

HEI ja eilen mä sain elämäni ensimmäiset pakit. Kyllä! Alkukesästä ex-poikaystäväni kanssa erottuamme olen tavannut yhtä jos toista heppua, jotka eivät juurikaan ole saaneet sukkia jaloissani pyörimään ja nyt kun sitten tapasin henkilön, josta oikeasti kiinnostuin niin DAN-DAN-DAN-DAA :'''DDD Elämä on välillä aika tajutonta, mutta onneksi mulla on täällä maailman parhaat kämppikset ja työkaverit, joiden seura saa elämän mälsät puolet unohtumaan hetkessä. Eli ei muutakun uuteen nousuun!

Lokakuu, sekä lihaton että irstaan lihallinen, päättyi jo, mutta haluan kirjoittaa teille oman reseptini, joka on älyttömän nopea, helppo ja maukas kasvisruoka. Kyseinen resepti on tämänhetkinen lempireseptini, nam herkkua!

♥

Paprikarisotto (yhdelle)

yksi iso paprika

puolikas sipuli

yksi kasvisliemikuutio

risottoriisiä

mausteita (basilika, oregano, valkopippuri, mustapippuri, suola...)

1. Pilko paprika ja puolikas sipuli pieneksi silpuksi. 

2. Keitä n. 5dl vettä pienessä kattilassa ja lisää joukkoon kasvisliemikuutio. Itse käytän fond du chefiä.

3. Kuullota paprikan palaset ja sipulisilppu pannulla pienessä määrässä rasvaa. Hetken kuullotuksen jälkeen lisää riisi.

4. Lisää pannulle vähän kasvislientä ja anna riisin imeä lientä rauhassa kannen alla. Lisää lientä vähitellen, aina kun riisi on imenyt edellisen määrän lientä. 

5. Liemen loputtua, mausta mielesi mukaisesti. Ja nauti!