Heti alkuun on myönnettävä, että minä en kuuntele paljon musiikkia. Tosiaan, en kuuntele! Kaupungilla näkee todella paljon ihmisiä, jotka kuuntelevat kuulokkeistaan radiota ja soittolistojaan, mutta minä en ole yksi heistä. Se ei johdu siitä, ettenkö pitäisi musiikista. Pidän minä ja PALJON ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ mutta toisinaan pidän enemmän hiljaisuudesta.
Kun kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä silmät kiinni omassa sängyssä myöhään illalla. Yleensä rauhallista, syvää musiikkia. Kuuntelen paljon instrumentaalista sekä sellaista, jossa sanoitukset ovat pienessä osassa, sillä samastun kappaleissa itse musiikkiin, en juurikaan lyriikoihin. Mieluummin kuuntelen instrumentaalisia kappaleita ja sanoitan niitä itse mielessäni. Todella harvoin löydän kappaleita, joiden sanoitukset kuvaavat omia ajatuksiani ja tunteitani osuvasti. Hyvät lyriikat ovatkin sitten hyviä isolla H:lla ja vaikuttavia isolla V:llä! Pääasiassa kuitenkin tahdon luoda kuulemani perusteella mieleeni ihan omia kuvia, viedä musiikin tarinaa eteenpäin omalla tavallani.
Uskon, että jokainen haluaa kuunnella sellaista musiikkia, joka kuulostaa omalta sisäiseltä itseltä. Sellaiselta, jolta oma keho ja jolta omat ajatukset kuulostaisivat, jos ne olisivat musiikkia.
Miltä sinä kuulostat? Minä kuulostan tältä:
Kokeile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti