Jouluna vietin paljon aikaa kotona perheen ja koirien kanssa, mutta ehdin näkemään myös monia ystäviä. Kävin kahdesti ravintolassa, kerran elokuvissa ja useammissakin illanistujaisissa. Aika kului kieltämättä mukavasti, mutta en tänäkään vuonna välttynyt joulumasennukselta. Joka joulu se tulee, toisinaan kevyemmin ja toisinaan rankemmin, mutta aina se tulee. MA-SEN-TAA.
Joulu on ihana iloinen juhla. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Miksi kukaan olisi silloin masentunut? No, siksipä juuri! Joulu on niin 100-prosenttisen täyteen latautunut hyvää mieltä ja iloa, että oikein pyörryttää. Jos itsellä on jokin vinossa tai vain yleisesti ei ole joulumieltä, syntyy ikävä ristiriita oman olon ja ympäristön välille. Pitää hymyillä ja nauraa, ettei pilaisi toisten joulumieltä. Minulle tästä syntyy tukehtunut olo ja masennus.
Kuten varmasti monella muullakin, meidän perheellämme on tapana viettää joulu perheen ja sukulaisten kanssa. Jouluaatto kuluu jokseenkin samalla kaavalla vuosittain: jouluruokailu, lahjojen jakaminen, joulusauna ym. jouluperinteet kuuluvat päivän ohjelmaan. Jouluaatto on jotenkin niin pyhä päivä, ettei silloin voi tehdä ihan mitä vaan. Ja sekös minua taas ahdistaa. Yleensä juuri jouluisin tajuan sen, kuinka tärkeää minulle tosissaan on vapaus ja valta hallita omaa aikaani ja omia tekemisiäni. Jouluna ei lenkkeillä, eikä mennä kuntosalille. Jouluna ei vuokrata leffoja ja tilata kotiin pizzaa. Jouluna ei voi viettää pyjamapäivää koko päivän sängyssä nukkuen tai lähteä extempore-reissulle. Minusta se, että vuodessa on muutama päivä, jolloin ei saa tai ei voi tehdä jotain, on ahdistavaa. Melko lievästi mutta kuitenkin. En minä sentään jouluisin ota rauhoittavia ja itkeskele itseäni uneen, mutta ahdistaa yhtä kaikki. Se, että pitää olla iloinen ja tehdä tiettyjä asioita.
![]() |
| Jouluminä ja siskon koira :) |
MUTTA älkää ymmärtäkö väärin, kyllä minulla oli ihana ja lämmin joulu ♥ Eikä edes masentanut yhtä paljon kuin yleensä jouluisin, heh! Kirjoitin tämän tekstin näin hieman jälkeenpäin etten pilaa kenenkään jouluiloa tartuttamalla angstiani. Taas yksi asia mitä en VOINUT tehdä.. Murrrr..
Today is the first page of a 365 page book. Let's write a good one!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti