perjantai 12. joulukuuta 2014

Dagen efter

Tulen aina muistamaan nuo vadelmat
Tapetissa
Jota tuijotan

Ainoa asia, johon kykenen.

Ne ovat vieraat ja tuntemattomat, mutta olen täällä.
Kykenemättä nukkumaan, kykenemättä nousemaan, tässä makaan.

Ei ole muuta

Vain vadelmat,
joita en pysty koskettamaan
Makeus,
jota en pysty suussani maistamaan

Ei ole muuta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti